Monday, July 04, 2011

Verkko-opettajan kompetenssit


Jaana Kullaslahti (kuvassa) väitteli 9.6 Hämeenlinnassa ammattikorkeakoulun verkko-opettajan kompetenssista ja kehittymisestä. Kompetenssin hän määritteli kokonaisvaltaiseksi käsitykseksi ihmisen kyvystä vastata työstään ja sen muutoksista nousevista vaatimuksista. Läheisen kollegan väittelyn seuraaminen oli mielenkiintoinen tilaisuus varsinkin, kun aihe oli itselleni hyvin läheinen.


Jaanan tutkimus sijoittuu 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenelle, jolloin verkko-opetus ammattikorkeakouluissa on kehittynyt kohtuullisen hyvää vauhtia. Omassa organisaatiossani verkko-opetus käynnistettiin v. 1999 20 opettajan ja viiden opintojakson voimin. Sitä ennen yksittäiset opettajat olivat oman kiinnostuksensa pohjalta tehneet opetuskokeiluja verkossa. Verkko-opetusta laajennettiin vuosi vuodelta hankkeiden ja opettajien koulutuksen avulla. Virtuaaliammattikorkeakoulu-verkoston perustaminen sekä opetusministeriön rahoitus ja velvoite tieto- ja viestintätekniikan (tvt) opetuskäytön strategian laatimisesta kehittivät omalla panoksellaan verkko-opetusta 2000-luvun alussa.

Jaanan tutkimukseen sisältyy sekä laaja kyselytutkimus, että kokeneiden verkko-opettajien haastattelu. Tutkimuksen perusteella verkko-opettajan kompetenssi muodostuu seuraavista osa-alueista: ammattispesifinen, pedagoginen sekä tieto- ja viestintätekninen osa-alue sekä persoonalliset ominaisuudet. Tutkimuksen avulla tulee ymmärretyksi, että opettaja on parhaimmillaan verkko-opettajana, kun hän on oman alansa asiantuntija sekä pedagogisesti ja tvt-taidoiltaan taitava. Mutta mitä persoonallisia taitoja sitten opettajalta edellytetään? Jaana Kullaslahden tutkimuksen mukaan verkko-opetuksessa korostuvat samanaikainen joustavuus ja jämäkkyys, selkeä ja täsmällinen ilmaisu sekä luotettavuus ja oikeudenmukaisuus. Motivaatio näkyy mm. kiinnostuksena tvt:aa ja sen opetuskäyttöä kohtaan, haluna kehittää omaa työtä sekä työn joustavuudesta, mielekkyydestä, stressittömyydestä, hallittavuudesta ja haasteellisuudesta nauttiminen. Verkko-opetuksen edelläkävijöiltä on vaadittu uskallusta kohdata kritiikkiä ja vastustusta, rohkeutta irrottautua vanhasta sekä kykyjä perustella toimintaansa.

Kiinostavaa on, että väitöstutkimuksen aineistonkeruuajan loppupuolella alkoi tutkimuksen perusteella näkyä merkkejä opetuksen toimintakulttuurin muutoksista: verkko-opettajien yhteisöllisyyden lisääntyminen sosiaalisen median käytöstä kiinnostuneiden keskuudessa, opiskelijoiden henkilökohtaisen oppimisympäristön merkityksen kasvu sekä verkko-opetuksen ja perinteisen opetuksen lähentyminen.

Suosittelen väitöskirjan lukemista kaikille verkko-opetuksen kehittäjille ja opetuksen hallinnon päättäjille.

Omien havaintojeni mukaan kokonaan verkossa toteutettujen amk-tutkintojen runsaat hakijamäärät ja opinnoista saadut hyvät palautteet ovat johtaneet verkkopainotteisten tutkintojen tarjonnan lisääntymiseen Suomessa. Myös korkeakouluverkostojen opetusyhteistyö on lisännyt verkkototeutuksia. Muilta osin kehitys onkin lähtenyt siihen suuntaan, että tvt:sta tulee yhä enemmän osa kaikkea opetusta ja opiskelua. Kaikki opettajat tarvitsevat ammattikorkeakoulussa e-learning ja e-working taitoja. Opetusta toteutetaan monimuotoisesti, verkko-opiskelu ei ole päätarkoitus.


Kullaslahti, Jaana, 2011, Ammattikorkeakoulun verkko-opettajan kompetenssi ja kehittyminen (Competence and development of the online teacher in higher education)
Väitöskirja on ladattavissa osoitteessa http://acta.uta.fi/teos.php?id=11453

Jaanan väitöstilaisuudessa pitämä lectio löytyy hänen blogistaan.