Wednesday, June 29, 2011

Verkko-opettaja


Vastavalmistuneena opettajana luin innostuneena Riitta Suomisen ja Satu Nurmelan yhdessä kirjoittamaa Verkko-opettaja-kirjaa (2011), joka on juuri ilmestynyt. Verkko-opetus aiheena kiinnostaa minua, koska olen viimeiset puoli vuotta työskennellyt verkko-opiskelupalveluissa, jossa olen perehtynyt erilaisiin verkko-oppimisympäristöihin ja opettanut verkkotyövälineiden käyttöä. Kirjassa lähestytään verkko-opetusta ja verkkokurssien toteuttamista hyvin käytännönläheisesti ja se antaa suunnitteluun hyviä vinkkejä. Kirja on suunnattu sekä aloitteleville että kokeneille verkko-opettajille.

Kirjan tekijät korostavat, että verkko-oppimisessa keskeisintä on toiminta ja vuorovaikutus. Niiden suunnittelu on verkkokurssin onnistumisen kannalta kaikista tärkeintä. Vaikka keskustelu nähdäänkin verkko-oppimisen keskeisimpänä työkaluna, niin käytännössä keskustelua verkossa on ollut vaikea saada toimivaksi. Tekijöiden mukaan ongelmana on usein se, että verkkokurssinkin toiminta suunnitellaan etenemään perinteisen kouluopetuksen mukaan. Opiskelijat lukevat tekstimateriaalin ja tekevät sitten tehtävät. Keskustelu jää vain irralliseksi osaksi, joka ei varsinaisesti tue oppimisprosessia. Keskustelun tulisikin olla selvästi osa toimintaa. Verkkokurssin sisällöt voisi upottaa suoraan tehtäviin ja keskusteluihin sen sijaan, että ne tuotettaisiin erillisiksi oppimateriaaleiksi, jotka ovat yleensä hyvin raskaita ja oppikirjamaisia. Myös opiskelijat voivat itse tuottaa sisältöjä kurssille kuten ääni- ja videotiedostoja. Kirjassa opastetaan käyttäjäystävällisen verkkomateriaalin tekoon, joka on tärkeä osa verkko-opettajan ammattitaitoa.

Verkko-opettaja-kirjan loppuosa painottuu sosiaalisen median käyttöön opetuksessa. Aktiivisena bloggaajana luin innostavista esimerkeistä, miten blogeja on hyödennytty opetuksessa. Blogia voi käytää kurssialustan lisäksi keskustelupalstana, oheisaineistona, verkkoportfoliona, oppimispäiväkirjana tai vaikkapa kurssin lopputuotoksena. Blogien lisäksi kirjassa esitellään muita sosiaalisen median sovelluksia, joista digitaalinen tarinankerronta on uudenlainen työskentelytapa sisältöjen oppimiseen ja samalla itsetuntemuksen kehittymiseen. Digitaalisessa tarinassa luodaan kokonaisuus tekstistä, kuvista, äänistä ja videoista ja tarinankerronnan kautta opiskelijat pystyvät ilmaisemaan itseään paljon monipuolisemmin. Tarinankerronta tukee koko yhteisön oppimista ja jaetuista tarinoista oppivat sekä tekijät että katsojat.

Kirjaa ei tarvitse lukea järjestyksessä alusta loppuun vaan sieltä voi poimia teemoja oman kiinnostuksensa mukaan. Kokonaisuudessaan kirja on hyvä paketti ja opas verkko-opettajalle, joka vasta suunnittelee tai opettaa jo omaa kurssia. Kuten tekijät toteavatkin osuvasti - verkko-opettajaksi opitaan tekemällä. Kirja sisältää myös erinomaisen verkkotoimintaan liittyvän sanaston, joka on sijoitettu näppärästi sivujen marginaaleihin. Käsitteitä avataan helppotajuisesti lukijoille ja sain niistä uusia oivalluksia. Monesti bloggaamista käsittelevissä kirjoissa puhutaan käsitteestä blogosfääri, joka tarkoittaa bloggaajien verkostoa, blogiyhteisöä. Olen kuitenkin nykyään törmännyt bloggaajien itsensä käyttämään käsitteeseen blogistania ja ehdottaisinkin tätä blogosfäärin tilalle. Kiinnostava on myös käsite C-sukupolvi, joka tarkoittaa uutta 2000-luvun verkkosukupolvea. Kun tämä sukupolvi astuu työelämään, niin alkaa uusi viestinnän vallankumous. Merkitseekö se samalla vallankumousta myös verkko-oppimisympäristöille?

Kirjan tekijöistä Satu Nurmela vetää digitaalisen tarinankerronnan työpajoja ja hänellä on omat nettisivut. Kielipoliisina tunnettu Riitta Suominen toimii kouluttajana ja hänet voi bongata vaikkapa facebookista.

Friday, June 03, 2011

Mobiilia mobiilia


Viime vuosina on herätelty toiveita opiskelusta mobiililaitteiden välityksellä. Tekstiviestipohjaiset sovellukset ja pienet kännykkänäytöt eivät kuitenkaan ole saaneet opiskelijoita ja opettajia syttymään asiaan. Viime viikon Mobiilissa kesäkoulussa https://sites.google.com/site/mobiilikesakoulu2011/ Mustialassa mukana kulkevista viestintälaitteista kiinnostuneet opettajat, kehittäjät ja yritysten edustajat kokoontuivat tutkimaan opetuksen sovelluksia. Kesäkoulun järjesti Suomen eOppimiskeskuksen AVO-hanke.

Pasi Silander on suomalaisista kehittänyt ehkä eniten mobiilioppimiseen liittyvää pedagogiikkaa. Mobiilioppimisen lisäarvona Kesäkoulussa nähtiin ainakin autenttisen oppimisen tukeminen sekä oppijan ympäristön ja omien havaintojen huomioiminen. Hyviä kokemuksia on löytynyt työssäoppimisen ohjaamisesta kännykkään lähetettävien kysymyspatteristojen avulla (esim. Sedu, Hämeen amk:n opettajakorkeakoulu). Tosin kännykkäviestit ovat toimineet lähinnä herätteenä, jotta opiskelijat muistavat arvioida oman osaamisensa kehittymistä. Suurin osa opiskelijoista kun on kuitenkin vastannut kyselyihin tietokoneella eikä kännykällä, vaikka se olisi ollut mahdollista.

Myös oppimisympäristöalustoista (Moodle, Optima) on jo jonkun aikaa ollut mahdollista lähettää viestejä kännykkään. Kännykkäviestien maksullisuuden takia on jouduttu tarkkaan harkitsemaan, kuka lähettää tekstiviestejä ja kuka ne maksaa. Kovin paljoa ei vielä ole käytetty mahdollisuutta, että opiskelijat lähettävät ääni- tai videoviestejä omista kännyköistään oppimisympäristöön. Tämä johtuu osaltaan maksukysymyksistä, mutta myös siitä, että monissa sovelluksissa tietojen siirto on vain kahden välistä – eli viestintä jää opiskelijan ja opettajan väliseksi. Jatkossa on syytä kehittää myös yhteisöllisiä sovelluksia tähän tarkoitukseen.

Kesäkoulussa oli esillä laaja kirjo mahdollisuuksia rakentaa mobiilia oppimisympäristöä. Online videot ja mobiilibloggaus odottavat vielä opiskelijoita. Pelit ja 3D-maailma ovat käytettävissämme, kunhan vaan valitaan hyviä käyttökohteita ja ohjataan opiskelijat sinne. eKirjoja alkaa pikkuhiljaa ilmestyä yhä lisää ja korkeakoulut voisivat alkaa itsekin tuottaa oppimateriaaleja ja julkaisuja sähköisille lukulaitteille. Paikkatietojärjestelmät ja Quick Response -tyyppiset nopeat kuvanlukusovellukset tulevat melko varmasti lisääntymään oppimisympäristöissämme.

Itse olen melko toiveikas sen suhteen, että opiskeluun liittyvien tietojärjestelmien käyttö selainpohjaisilla mobiiliversioilla olisi ratkaisu siihen, että opettajan ja opiskelijan ei tarvitsisi ottaa käyttöön taas lisäohjelmia. Mobiiliversioissa on riisuttu kaikki sellainen ylimääräinen ohjelmasta pois, joka haittaa pienellä laitteella ja ehkä hitaalla yhteydellä sisään tulevaa käyttäjää. Se kuitenkin mahdollistaa käyttäjälle palvelun oleellisimpien ominaisuuksien joustavan käytön silloin, kun käyttäjälle itselleen parhaiten sopii. Eli opiskelija henkilökohtainen oppimisympäristö laajenee, kun hän ei ole sidottu pöydällä nököttävään tietokoneeseen ja laajakaistaan.

Mobiilioppiminen tulee lisääntymään, kun kännykät ja tablettilaitteet kehittyvät ja niiden käyttö yleistyy. Mobbilikesäkoulu toteutetaan todennäköisesti myös ensi vuonna. Sitä ennen on tulossa ainakin MyMobileMyLife –tapahtuma lokakuussa http://www.facebook.com/pages/MyMobileMyLife/226034002834