Leicesterin matkasta vielä

Viime viikon Carpe Diem koulutusmatka Leicesterin yliopistoon on vielä mukavasti muistissa. Saimme kutsun osallistua talkoisiin jakamaan avoimesti oppimateriaalia. OTTER projektissa julkaistaan oppimateriaaleja avoimen käyttöön Creative Commons lisensiointia hyödyntäen. Vastaavan tyyppinen suomalaisten käynnistämä hanke on Lemill

CALF projektissa mietitään millaista on tulevaisuuden oppiminen ja korkeakouluopetus. Tämän projektin tuotoksiin kannattaa tutustua kun omassa organisaatiossa suunnitellaan tieto- ja viestintätekniikan ohjelmaa tai strategioita.

Sovimme yliopiston yhteistyökumppaniden kanssa tapaavamme seuraavan kerran Second Lifessa. Brittejä kiinnostaa tulla luistelemaan ja hiihtämään suomalaisten EduFinland saaristoon.


Beyond Distance Research Alliance -yksikkö Leicesterin yliopistossa



"Critical friend" Gabi Witthaus antaa palautetta lehtoreiden Tuula Perätalon ja Ritva Jäättelän verkkototeutuksen suunnitelmasta

Mikä eKirjassa kiinnostaa

Leicesterin yliopiston DUCKLING projektissa tutkitaan eKirjojen käytettävyyttä opiskelussa. Opiskelijoille jaetaan Sonyn eReaderit ja heitä opastetaan siirtämään sähköisessä muodossa olevat oppimateriaalit ja kirjat lukijaan. eKirjat olivat yhtenä teemana myös Suomessa kirjamessuilla ja huomasin, että lukijoita markkinoidaan ainakin lentokentillä matkustajille. Amazonin Kindle lukijalla voi jo ottaa yhteyden nettiin.

Nähtäväksi jää kuinka ihmiset tulevat vastaanottamaan uuden mukana kannettavan laitteen. Onko lukeminen sujuvaa? Kuinka helposti kirjat ja muut teksit saa siirrettyä lukijaan? Kuka haluaa kantaa kännykän ja läppärin lisäksi eKirjan lukijaa laukussaan?

Leicesterin workshopissa kirjasimme ylös asioita eKirjan puolesta ja vastaan.

Carpe Diem

Kahden päivän mittainen workshop työskentely omien projektien kehittelyssä alkaa olla loppusuoralla. Kehitämme verkkoon johtamis- ja turvallisuusopintoja, bisnestä, terveysalan opintoja ja kieliopintoja. Carpe Diem konseptiin kuuluu storyboardin tekoa pienryhmässä, verkkoaktiviteettien tekoa (e-tivities), verkkototeutuksen rakentamista ja ulkopuolisen asiantuntijan palaute. Storyboardiin kirjataan sisällöt, aktiviteetit ja arviointi.

Lyhyessä ajassa opettajat työstivät Leicesterin yliopiston kehittämän mallin mukaisia aktiviteetteja, joiden rakenne on kipinän luominen > aktiviteetin tarkoituksen kuvaus > tehtäväksi anto > vastine. Teimme videoklippejä digikameralla, podcasteja Audacityllä ja Optimalla sekä wikejä Optimaan.



BDRA tutkimusyksikkö hyödyntää säännöllisesti David Hawkridgen asiantuntemusta. Hawkridge on toiminut pitkään avoimen yliopiston it-johtajana




Storyboardia rakentamassa





Yliopettaja Teija-Kaisa Aholaakko ja lehtori Elina Rajalahti tuottamassa podcasteja.

Oppiva yhteisö workshopissa

Luotsaan 10 hengen opettajaryhmää koulutusmatkalla Leicesterin yliopistolla. Ensimmäinen neljästä päivästämme Beyond Distance Research Alliance –yksikössä oli innostava ja ryhmäläiset kokivat sen antoisaksi oman työn kehittämisen kannalta. Yksikössä tehdään tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön tutkimusta ja heidän koulutuksensa perustuu itse tutkittuun tietoon. Koulutus tapahtui workshopissa isossa ryhmässä, jossa vuorotteli projektien ja tutkimustulosten esittely, keskustelu ja kokemusten vaihto sekä pienet pedagogiset tehtävät. Meillä osallistujilla oli omat läppärit esillä ja välillä kuuntelimme podcasteja tai etsimme projektien web-sivuilta tietoja.
Yksikön johtaja professori Gilly Salmon loi välittömän tunnelman esittelemällä toimintaa luontevalla tavallaan. Gilly kertoi olevansa käytettävissä vierailumme ajan myös henkilökohtaisiin keskusteluihin. Koulutuksemme vetäjä on professori Alejandro Armellini. Ensimmäisen päivän aikana asetimme itsellemme henkilökohtaiset ja koko ryhmää koskevat tavoitteet. Itselleni jäi ensimmäisestä päivästä tavoitteeksi ottaa kehittää avointa, oppivaa yhteisöä sekä ottaa käyttöön eKirjat.




Professorit Ale Armellini, Ming Nie ja Palitha Edirisingha




Lehtorit Eva Forssén, Tiina Ranta ja Matti Kurronen workshopissa




Tohtori Samuel Kotei Nikoi kertoo eri opiskelutapojen jättämästä hiilijalanjäljistä




Kindl eKirjojen lukija

Facebook ihastuttaa ja vihastuttaa

Yhteisöpalvelu Facebook kasvattaa suosiotaan Suomessa koko ajan. Yritykset ja organisaatiot ovat strategisen keskustelun edessä - miten suhtautua työntekijöiden verkkokirjoitteluun: Mitä saa kirjoittaa omasta yrityksestä? Saako työajalla kirjoittaa verkkopalveluihin? Voiko työntekijä ilmaista olevansa eri mieltä työnantajan kanssa?

Facebook, Twitter, Second Life ja muu sosiaalinen media ovat alkaneet olla esillä myös valtamedioissa. Mm. Helsingin Sanomat kirjoitti hyvän jutun 31.10 siitä, miten vapaa-aika ja työ menevät Facebookissa helposti sekaisin. Työntekijä voi kokea olevansa aina työnantajan palveluksessa. Ohjeistuksilla ja pelisäännöillä voidaan kuitenkin ennaltaehkäistä ongelmien syntyä ja auttaa työntekijöitä tunnistamaan oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan.

Jos sairaalan työntekijät eivät tee työtehtäviään, vaan kuluttavat aikaansa Facebookissa, on ongelma työnjohdollinen. Jos hoitaja kirjoittaa Facebookiin potilaiden asioita, on häntä ojennettava tietosuojan alaisten tietojen vuotamisesta. Ongelma ei korjaannu Facebookin käytön kieltämisellä. Jos hoitaja puhuu ääneen potilasasioita bussissa työkaverinsa kanssa tai kännykässä (mikä ei ole harvinaista), pitäisi hoitajilta kieltää saman logiikan mukaan julkisten kulkuneuvojen käyttö työmatkoilla.

Monen ammatin harjoittaminen on viimeaikoina siirtynyt yhteisöllisiin medioihin. Verkossa voi tavata poliisin, nuorisotyöntekijän, pankkivirkailijan, lääkärin ja toimittajan. Virkamiehiä kannustetaan verkkoon. Koulutuksen pitää vastata tähän haasteeseen ja kasvattaa opiskelijoita vastuullisiksi netin käyttäjiksi. Sosiaalinen media on jo vaikuttanut opiskeluun monella tavalla ja sillä voi olla yllättäviäkin vaikutuksia koulutusorganisaation eri tasoilla. Esimerkiksi julkinen keskustelu netissä eri oppilaitoksista on vilkasta ja sekaan mahtuu monen tasoisia palautteita.

Oma kokemukseni Facebookista on positiivinen. Välillä olen kyllä nähnyt verkostossani yksittäisten kirjoittajien ylilyöntejäkin, lähinnä omien henkilökohtaisten asioiden liiallisella paljastamisena isolle joukolle. Moni palveluntarjoaja näyttää benchmarkkaavan Facebookia ja kehittävän sen esimerkin mukaista yhteisöllisyyttä. Tällä hetkellä kaipaan lähinnä hyvää mashup palvelua, jolla voisi päivittää omia tietojaan moneen yhteisölliseen alustaan. Facebook ei palvele kaikkia verkostoitumistarpeita.